Mediaähkystä medialakkoon

Postiluukun media

Minulle tuli ennen sanomalehti - ensin Helsingin Sanomat, sitten Hufvudstadsbladet.

Postiluukusta tuli ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia. Tilasin aikakauslehtiä. Lisäksi tuli jos jonkinlaista järjestön lehteä.

Lisäksi vielä kaikki nimellä tulevat mainokset ja kirjeet.

Postia kertyy valtava määrä, kun sitä ei mitenkään rajoita.

Sähköinen media

TV:stä tulee uutisia ja ohjelmaa vuorokauden ympäri. Radiota kuunnellessa uutisia tulee pahimmillaan puolen tunnin välein ja siihen päälle mainokset. Kun kuuntelee samaa kanavaa aamusta iltaan, oppii päivän uutiset ja mainokset ulkoa.

Internetin ihmeellinen maailma on täynnä artikkeleita, uutisia, blogeja, videoita... Kaikkea tuhoton määrä ja se kaikki vain lisääntyy koko ajan.

Nykyajan puhelimet tuovat tuon kaiken taskuusi: sähköposti, Facebook, Twitter, LinkedIn, Instagram...

Kasvavat vuoret

Tunnollisena tyttönä minulla oli aikoinaan tavoitteena lukea kaikki. Aivan kaikki!

Kaikki mikä tuli postiluukusta, piti lukea. Kyllä, mainoksetkin. Joka ikinen sivu. Arvaapa oliko rankkaa? Kyllä!

Helpotusta sain tähän, kun laitoin postiluukkuun lapun "Ei mainoksia, kiitos". Valitettavasti siihen loppuivat ilmaisjakelulehdetkin, mutta olipahan vähemmän kannettavaa paperinkierrätysastiaan.

Kun tämä ei riittänyt, lopetin lehtitilaukset.

Seuraavaksi irtisanoin jäsenyydet järjestöissä, jotta sain nekin lehdet loppumaan.

Lopputulos oli se, että postin kautta tuli vain laskuja ja muutamia harvoja nimellä lähetettyjä mainoksia. Mutta voi sitä helpotuksen määrä, kun pöydälle ei enää kerry suunnatonta lukemattomien lehtien pinoa.

Katoava aika

Sähköpostiin tulvii jos jonkinlaista uutiskirjettä ja mainosta. Facebook-seinällä päivitysten virta on loputon. Jos eksyy googleen niin hakutuloksia riittää loppuelämäksi. Kun erehdyt klikkaamaan jotain uutislinkkiä facen kautta, unohdut surffamaan uutissivulle, kun aina vain klikkaat uutta mielenkiintoista otsikkoa.

Onneksi välillä heräät horroksesta. Hetkinen, piti tehdä töitä eikä surffata netissä lukien julkkisjuoruja.

Töllötin

Ennen muinoin minulla oli televisio ja siinä nauhoittava video. Silloin piti olla telkkarin ääressä, kun lempisarja tuli tai nauhoittaa se videolle.

Sitten tuli tallentava digiboksi. Vaikka tallennustilaa oli mukamas tajuton määrä, niin kyllä siinäkin tuli raja vastaan nopeasti kun vain tallensi ja tallensi. Eihän niitä ohjelmia kukaan ehtinyt katsomaan. Boksi vain tallensi, mutta kukaan ei katsonut. Muutaman kerran jouduttiin vain poistamaan kokonainen sarja. Ihan sama kuinka ihana ja hauska sarja oli kyseessä, mutta kun ei yksinkertaisesti ollut halua laittaa tarvittavia tunteja sen katsomiseen, kun elämässä oli muuta tärkeämpää johon aikansa käyttää.

Nyt on nettitallennus. Vielä enemmän tallennustilaa...

Mediaähky

Minulle tulee nyt jo ähky, kun vain kirjoitan tätä. Mutta se oli minun elämäni. Jossain vaiheessa tuli sitten raja vastaan.

Ei enää lehtien lukemista. Ei enää radion kuuntelua. Ei enää telkkarin katsomista. Ei. Ei! EI! Aloitin medialakon. Minun medialakkooni kuului, etten katso, lue tai kuuntele uutisia ja mainoksia.

Kyllä, se oli aluksi vaikeaa, kun oli tottunut siihen, että täytyy tietää kaikki mitä tapahtuu. Mutta nyt kun siihen on tottunut, tuntuu vaikealta seurata uutisia. Tv:stä en jaksa lainkaan katsoa uutisia. Radiosta kuuntelen niitä vain olosuhteiden pakosta (muun muassa äitini kuuntelee radiota). Sanomalehtiä luin viimeksi kun olin mökillä käymässä. Oli ihan virkistävää lukea pari Hesaria. Mutta, että tekisin sen joka päivä - ei missään nimessä.

Välillä joku kysyy, ettenkö pelkää, että missaan jotain tärkeätä. En. Jos oikeasti jotain todella tärkeätä tapahtuisi maailmalla, eiköhän joku kertoisi siitä. Maailman tapahtumat vaikuttavat loppujen lopuksi todella vähän elämääni.

Elämäni jatkuu, vaikka en tiedäkään mitä maailmalla tapahtuu.

Nykytilanne

En kuuntele radiota. Jos kuuntelen jotain, kuuntelen valmennuksia tai musiikkia ilman mainoksia ja välispiikkejä. Kuuntelen lempikappaleitani. Se riittää.

En omista televisiota. Ne kaksi sarjaa, joita tällä hetkellä seuraan, katson internetistä minulle sopivaan aikaan.

En tilaa sanomalehtiä, en aikakauslehtiä ja olen vain yhden järjestön jäsen.

Postiluukussa ei ole mainoskieltoa, koska se ei ole yksin minun postiluukkuni, mutta siitä tulevat mainokset heitän suoraan paperinkeräykseen ja ilmaisjakelulehtiä selaan joskus, kun on sellainen fiilis. Mutta nekin saatan heittää suoraan paperinkeräykseen.

Sähköpostiin ei tule mitään uutiskirjeitä, joita en halua. Niitä, joita haluan tilata, mutta en kerkeä juuri sillä hetkellä lukemaan, arkistoin tai poistan suoraan. Roskapostisuodatin toimii onneksi erittäin hyvin. Ei tarvitse lukea viagra-mainoksia.

En seuraa säännöllisesti mitään uutispalvelua, ja voin hyvin. En kaipaa uutisia. Jos kaipaisin, varmaankin ottaisin käyttöön jonkun nettipalvelun, johon saa itse määritellä mistä aiheista haluaa lukea ja palvelu poimii jutut internetistä. Mutta vielä en ole valmis siihenkään - saa nähdä olenko koskaan.

Uutiset eivät vie minua oikeaan suuntaan. Haluan keskittyä elämässäni siihen, mitä haluan, mikä minulle on tärkeätä ja mitä haluan juuri sillä hetkellä tehdä. En halua, että uutiset vaikuttavat tekemisiini. Mainoksista puhumattakaan. En anna edes sääennusteiden vaikuttaa tekemisiini. Aamulla sen näkee ikkunasta millainen ilma on ja jos on tarpeen tietää sade-ennusteet, ne näkee kätevästi internetistä paikkakuntakohtaisesti.

En esimerkiksi tänäänkään antanut sateen pilata päivääni. Lähdin joka tapauksessa pyörällä - ja loppuihan se sadekin pian :-)