Kasvu ja kehittyminen tapahtuvat aina mukavuusalueemme ulkopuolella, joten aika ajoin on hyvä tarkastaa, onko toimintasi tarpeeksi kehittävää:
- Pääsetkö haastamaan itsesi?
- Joudutko ponnistelemaan ja tsemppaamaan?
- Pakottavatko tavoitteesi sinut epämukavuusalueelle?
Epämukavuusalue kutsuu
Fyysisessä kehittymisessä ymmärrämme sen helpommin. Kun haluat kasvattaa lihaksiasi tai parantaa aerobista kuntoasi, on sinun haastettava itsesi.
Jos teet vain sen verran kuin mukavalta tuntuu, on kehitystä turha odottaa. Parempien tulosten eteen on oltava valmis tekemään töitä.
Mutta pääsetkö äärirajoille ollessasi yksin? Vai päästätkö itsesi helpolla heti, kun kukaan ei ole näkemässä?
Jonkun vahtiessa ja tsempatessa vierellä meistä jokainen varmasti pystyy parempiin tuloksiin. Vielä jaksaa. Jaksaa jaksaa.
Mutta entä sitten muut tavoitteet? Sellaiset, joita varten ei lähdetä lenkille ja tehdä punnerruksia. Sellaiset, jotka vaativat sinulta hieman erilaisia ponnisteluja. Miten varmistat, että kehityt ja pääset eteenpäin? Mistä edes tiedät, mikä on se yksi punnerrus enemmän?
Päiväsuunnitelma mielen personal trainerina
Päiväsuunnitelma toimii loistavana mielen personal trainerina, joka kannustaa sinua edistämään tavoitteitasi, myös niitä liikunnallisia. Se auttaa menemään epämukavuusalueelle, jossa kehityt henkisesti ja saat siten yhä parempia tuloksia aikaan.
Päiväsuunnitelman avulla tuloksiin
Jos asia ei ole suunnitelmassani, sitä ei todennäköisesti tapahdu. Totta kai teen sekä huonot että hyvät pinttyneet tavat ilman suunnitelmaakin, mutta jos jättäytyisin pelkästään jo opittujen tapojen varaan, ei toimintani olisi silloin kovin tavoiteorientoitunutta. Saisin asioita aikaan, mutta ne eivät olisi niitä, jotka juuri sillä hetkellä ovat tärkeimpiä.
Kalenterin orja vai herra?
Kaikki eivät ymmärrä suunnitelman mukaan elämistä. Ihmettelevät, eivätkö asiat tulisi hoidettua muutenkin.
Siinähän se juju onkin. Eivät tulisi. Eivät ainakaan minun elämässäni.
Tee se vain
Kun tehtävä on kirjattu päiväsuunnitelmaani, käyn sen kimppuun. En mieti, onko se vaikea tai osaanko sitä. Ryhdyn vain suunniteltuihin toimenpiteisiin. Sillä tavalla kehityn ja kehitän itseäni. Tavallaan huijaan ja pakotan itseni tekemään asioita, joita en mukavuudenhalussa haluaisi, kirjaamalla ne päiväsuunnitelmaani.
Tärkeät heikot hetket
Suurin syy tekemättömyyteen on lykkääminen. Aina on jotain kivempaa, helpompaa tai kiireellisempää tekemistä tarjolla. Siksi on erittäin tärkeää olla suunnitelma laadittuna etukäteen niille hetkille, jolloin tietää, että olisi aika tehdä jotain tärkeää, mutta on suuri riski päätyä tekemään jotain vähemmän tärkeää.
On hyvä tiedostaa omat heikot hetkensä. Minulle näitä tärkeitä hetkiä ovat aamulla herättyäni ja töiden jälkeen kotiin palattuani.
Aamulla ennen töitä
Aamulla, kun puoli neljän aikaan istahdan silmät vielä unenpöpperössä koneen ääreen, mieleni haluaisi tehdä jotain kevyttä ja helppoa kuten lukea sähköposteja. Mutta koska kirjoittaminen on priorisoitu päivän tärkeimmäksi tehtäväksi, aloitan päiväni sillä.
Aamuyön tunnit eivät olisi oma valintani päivän tärkeimmän tehtävän tekemiselle, mutta tämänhetkisessä elämäntilanteessa, kun en työllistä itseäni vaan käyn palkkatöissä, on se paras mahdollinen aika kirjoittamiselle.
Sillä vaikka en olisi aamulla vielä täysin herännyt, on kuitenkin mieleni virkeä ja puhdas päivän tapahtumista, ja se on huomattavasti parempi olotila keskittymistä ja luovuutta vaativiin töihin kuin työpäivän jälkeinen fyysinen ja henkinen uupumus. Iltapäiviin säästän, jos vain suinkin mahdollista, kaikki helpot, nopeat ja vähäistä tai lyhyttä keskittymistä vaativat tehtävät.
Iltapäivällä töiden jälkeen
Töiden jälkeen olen usein väsynyt, sillä ylityöt ja fyysisesti rankat päivät eivät ole harvinainen ilmiö. Mutta vaikka minua ei huvittaisi, vaikka en haluaisi, vaikka väsyttäisi ja kiukuttaisi ja vaikka mitä, käyn ennakkoon päätettyjen ja edellisenä iltana tärkeysjärjestykseen laitettujen tehtävien kimppuun.
On vain rohkeasti katsottava suunnitelmasta mitä pitikään tehdä ja ryhtyä hommiin sen enempää ajattelematta. Tässä vaiheessa on nimittäin virhe ajatella, sillä jos ajattelisin, mieleni erittäin todennäköisesti yrittäisi ylipuhua minut pois tehtävien äärestä.
Heikkoina hetkinä ja päivinä saatan pakoilla tärkeitä asioita olemalla yksinkertaisesti katsomatta päiväsuunnitelmaani, mutta sellainen toiminta ei vie minua kohti tavoitteitani. Voin leikkiä hetken, ettei minulla ollut mitään tärkeää suunniteltuna sille päivälle, mutta silloin huijaan itseäni. Tiedän, että menneisyyden minä on suunnitellut jotain tärkeää ohjelmaani. Nykyminä vain kiukuttelee, eikä haluaisi uskoa. Sen mielestä viihteelle ja vapaalle heittäytyminen on sillä hetkellä tärkeintä, vaikka useimmiten se ei ole.
Totta kai työpäivän jälkeen olisi mukava rötkähtää sohvalle, mutta tiedän, että oloni on miljoona kertaa parempi, kun olen ensin edistänyt tavoitteitani ja tehtäviäni, kuin jos olen vain maannut tunnin kaksi sohvalla viihteen parissa.
Miksi haastaa itsensä? Miksei vain viettää mukava elämä?
Päiväsuunnitelma auttaa minua kehittämään itseäni ja auttamaan muita. Voisihan elämä olla helpompaa ilman tavoitteita, sitoumuksia ja lupauksia, mutta olen todennut, että jos en säännöllisesti pistä itseäni selkä seinää vasten ja pakota tiukkoihin uusiin tilanteisiin, en kehity enkä kasva - enkä sitten voi hyvin.
Jokapäiväinen taistelu mielen mörköjä vastaan
Tämäkään teksti ei synny ilman sisäistä taistelua ja epämukavuutta. Nautin toki kirjoittamisesta, mutta viikkokirjeen kirjoittamisprosessi on jokapäiväinen taistelu omia epävarmuuksia vastaan.
Joka päivä on ylitettävä kynnys, jotta pääsee kirjoittamaan. Joinakin päivinä sen ylittäminen on helppoa. Toisina päivinä se taas tuntuu siltä kuin pitäisi ylittää vuori.
Mutta päiväsuunnitelman avulla taistelen. Minä vain tottelen suunnitelmaa sen enempää ajattelematta ja saan tuloksia aikaan.
Joka ainoa kerta, kun saan tärkeän tehtävän tehtyä, on se voitettu taistelu mielen mörköjä vastaan.
Aina ei kuitenkaan pelkästään mustaa valkoisella riitä kannustimeksi. Silloin päiväsuunnitelman rinnalla hyvänä tukena toimii tavoitetsemppari, josta kerron sinulle lisää ensi viikolla.
Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti