Kun tilaisin nyt, saisin vielä alennusta.
Ainutkertainen tilaisuus vai mainos?
Sähköposti oli tietenkin mainos. Kyseessä oli markkinointikikka. Kun tilaan nyt tiettyyn päivään mennessä, saan alennusta normaalihinnasta ja vielä jonkun kaupanpäällisen. Kaikki keinot olivat käytössä.
Iski stressi. En osannut valita minkä kalenterin haluan. Ja päätös pitäisi tehdä annetussa aikarajassa.
Valinnan vaikeus
Sivustolla, jossa kalenterit olivat myynnissä, ei mielestäni ollut riittävästi informaatiota. Olisin halunnut nähdä miltä itse kalenterisivu näyttää, mutta saatavilla oli vain kansikuva.
Annoin asian olla siksi aikaa kun menin töihin, jossa kylläkin huomasin välillä jatkavani pähkäilyä.
Googletin, josko netistä olisi löytynyt edellisvuoden kalentereiden sisälehdistä kuvia. En löytänyt.
Sitten mietin vaihtoehtoa, että tilaisin kaikki, jotka miellyttävät. Valitsisin parhaan itselleni ja antaisin muut lahjaksi. Hyvä, mutta kallis vaihtoehto.
Kunnes tajusin oman tyhmyyteni.
Tavoite?
Sähköposti oli harhauttanut minut päivän agendastani. Mielessäni ei todellakaan ole ollut paperikalenterin hankinta, koska en koe sellaiselle tänä päivänä enää käyttöä. Käytän sähköistä kalenteria ja tykkään sen muokattavuudesta.
Sähköposti johti tavoitteeseen: Minkä kalenterin haluan?
Onneksi heräsin tästä koomasta ennen tilausta, sillä oikeastihan minun tavoitteeni sähköpostin kohdalla oli: Haluanko kalenterin vai en? Tarvitsenko kalenterin?
En tarvitse. En halua.
Vielä sain vahvistettua tätä päätöstä sillä, että kaupanpäällinen ei edes ollut sellainen jonka haluan. Ja kun tilaukseen lisää postimaksut, ne syövät annetun alennuksen.
Jään siis tyytyväisenä odottamaan kalenterien saapumista kirjakauppoihin. Voin sitten käydä katsomassa miltä kyseessä olevat kalenterit näyttävät sisältä, ja tehdä hankintapäätöksen, mikäli koen sille tarvetta.
Selkeä tavoite ja päämäärä
Olin helpottunut. Olin päässyt eroon mahdottomalta tuntuvasta valintatilanteesta muistamalla oikean tavoitteeni.
Mieli harhautuu erittäin helposti. Etenkin, kun sinulle myydään jotain. Luulet, että dilemmasi on, minkä valitset annetuista vaihtoehdoista, kun oikeasti päätettävänäsi on ottaako vai eikö.
Selvisin tuosta kalenterihämäyksestä. Saa nähdä mitä sitä seuraavaksi harhautuu miettimään ja pohtimaan ulkoapäin tulevan ärsykkeen johdosta. (Tämä on yksi erittäin hyvä syy olla medialakossa.)
Onko sinulle koskaan käynyt näin? Miten sinä selvisit? Vai lankesitko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti