Kun mietin elämääni, kaikki on pielessä.
Kun vain elän elämääni, kaikki on hyvin.
Mikä siis ratkaisuksi?
Eläminen ilman miettimistä?
Millaista sellainen elämä olisi?
Nautintoja toisen perään?
Kun mietin elämääni, tekisi mieli luovuttaa. Lakata kokonaan olemasta.
Miksi kärsiä, kun voisi vain olla olematta?
Uskon kuitenkin sielun kiertoon. Kun lakkaan olemasta tässä elämässä tässä muodossa, sieluni jatkaa elämäänsä jossain. Jos päätän elämäni oman käden kautta, uskon saavani siitä rangaistuksen seuraavaan elämään.
Sieluni jatkaa kiertoaan niin kauan kunnes opin läksyni, jonka olen tullut tänne oppimaan. Kun olen sen oppinut, pääsen takaisin sielujen kotiin - rakkauteen.
"Saat miettiä korkeintaan puoli tuntia päivässä. Kun sulle tulee halu miettiä, ota kirja ja lue. Älä mieti!"
Tällaisen ohjeen sain juuri. Kuulostaa ihan hyvältä. Se voisi oikeasti auttaakin mun tämän hetkisiin ongelmiin. Olla miettimättä ja vain toimia, mutta... mites sitten se ja se... tämä ja tuo...
Heti mieli alkaa taas miettimään kaikenlaista. Kuka ne mun ongelmat ratkaisee, jos en mieti niitä? Odotanko vain, että aika hoitaa?
Ruoalla niitä ongelmia ei ainakaan korjata. Sen olen kyllä huomannut. Mutta ruoalla saa kyllä sitä miettimistäkin vaimennettua, kun voi vain keskittyä makuaistin tuntemuksiin.
Lukeminen on toisenlaista pakoa omista tunteista ja ajatuksista. Mutta ainakin lukemisessa on vähemmän kaloreita kuin suklaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti