Askel askeleelta kohti tavoitetta - tai Malminkartanonhuippua

Malminkartanonhuippu, tuttavallisemmin jätemäki tai jättäri, sijaitsee Helsingin ja Vantaan rajalla Malminkartanossa. Lempinimi juontuu siitä, että mäki on kasattu jätteistä. Wikipedian mukaan se yltää 90 metrin korkeuteen merenpinnasta ja on siten Helsingin korkein paikka, jonka huipulle johtavat Helsingin pisimmät portaat.

"Uudenvuodenöisin mäki on eräs kaupungin vaarallisimmista paikoista holtittoman ilotulitteiden käytön seurauksena." Pakko todeta, että kyllä sitä holtitonta ilotulitteiden käyttöä valitettavasti näkee muuallakin, mutta jättärillä kaupan päälle saa vielä aivan upean näkymän ja voi vertailla millä kaupungilla on komeimmat ilotulitukset: Espoolla, Vantaalla vai Helsingillä. Joten Wikipedian varoitteluista huolimatta, suosittelen kohdetta lämpimästi vuodenvaihteen viettoon.

426 askelmaa huipulle

Kun itse ensimmäisen kerran monen vuoden tauon jälkeen kiipesin jättärin 426 askelman portaita, tajusin kuinka hyvä vertauskuva ne ovat tavoitteiden saavuttamiselle.

Jos yritän katsoa portaita kiivetessä huipulle, kiipeämisestä ei tule yhtään mitään. Ensinnäkin aivan alkumatkassa en edes näe huippua, toisekseen on vaikea kävellä, kun en näe seuraavaa askelmaa ja kolmanneksi portaiden määrä alkaa ahdistamaan ja tekee mieli luovuttaa heti alkuunsa.

Jos sen sijaan katson jalkoihini, on kiipeäminen silloinkin vaikeaa. En näe yhtään mihin olen menossa eikä eteneminen ole lainkaan luonnollista.

Parhaaksi tavaksi edetä totesin katsomisen yhden askeleen eteenpäin. En katsonut mihin olin juuri seuraavaksi astumassa, vaan olin askeleen edellä. Näin minulle jäi aikaa reagoida ja tehdä suunnanmuutoksia, jos edessä olikin jotain yllättävää.

Toisaalta keskittyminen oli helppoa, kun tarvitsi vain keskittyä seuraavaan askeleeseen. Sillä ei ollut väliä kuinka paljon matkaa oli vielä edessä tai kuinka paljon oli jo kuljettu. Kun keskityin vain ottamaan yhden askeleen toisen perään, matka eteni tasaiseen tahtiin.

Jos olisin alkanut alkumatkassa tähyilemään huipulle, laskemaan otettuja askeleita tai miettimään jäljellä olevan työn määrää, olisin saattanut luovuttaa kesken tai matka olisi saattanut tuntua todella tuskalliselta.

Yksi askel kerrallaan kohti tavoitetta

Pidin mielessä vain tavoitteeni - maisemien katselu huipulta - ja keskityin siihen mitä minun piti tehdä saavuttaakseni sen - ottaa yhden askeleen kerrallaan ylöspäin.

Lopulta, kun olin ottanut tarpeeksi monta yksittäistä askelta, olin huipulla. Noin vain. Ilman mitään tuskaa ja ahdistusta sen eteen tarvitun työn määrästä.

Pääsin tavoitteeseeni - nauttimaan maisemista.

Niin yksinkertaista kärjistettynä on tavoitteen saavuttaminen.

Tavoitteen saavuttamisen kaava

1. Määritä tavoite.
2. Määritä mitä sen eteen tulee tehdä - 1-2 seuraavaa asiaa riittää.
3. Etene askel eli asia kerrallaan kohti tavoitetta. Korjaa tarvittaessa suuntaa matkan varrella, jos huomaat ettet ole enää etenemässä kohti tavoitettasi.

Huomaa, että on erittäin tärkeätä pitää tavoite mielessä. 426 askelman portaiden kiipeäminen ilman mitään tavoitetta - ei sellaista yksinkertaisti tulisi tehtyä. Joko haluat katsoa maisemia, kuntoilla, olla seurana... tai sitten haluat kokeilla miltä tuntuu kiivetä 426 askelmaa tai kuinka nopeasti pystyt siihen... Jotain! Mitä tahansa! Joku tavoite on oltava, koska tavoitteesta kumpuaa motivaatio tekoihin.

Ei ole väliä ovatko tavoitteesi suuria vai pieniä, hetkessä tai pidemmällä aikavälillä saavutettavia. Vain sillä on väliä, että teet jotain niiden eteen.

Suurempien tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavaa sinnikkyyttä voi treenata tällaisilla pienemmillä tavoitteilla. Tunne, että saa aikaan jotain ja onnistuu jossain, auttaa jatkamaan matkaa. Jättärin portaiden kiipeäminen voi olla yksi hyvä välitavoite matkalla suureen unelmaasi.