14. maaliskuuta 2015

Seisomatyöpiste 2.0 ja matkaversio 1.0

Kirjoitin viimeksi seisomatyöpisteestä viime heinäkuussa. Sen jälkeen olen muuttanut, ja työpisteeni on tuunautunut pikku hiljaa entistä paremmaksi.


Muutokset työpöydän päällä


Hankin vihdoin rannetuellisen hiirimaton, josta haaveilin viime kesänä. Lisäksi hankin uuden usb-jakajan, kun vanha alkoi kiukuttelemaan. Uusi on toiminut moitteetta ja on paljon sirompi ja kauniimpi kuin vanha musta malli.

Kaiuttimet on nyt paremmin sijoittettuna. Tuo puinen tarjotin, joka pitää oikean puoleista kaiutinta, ei ole mitenkään kiinni. Se pysyy hienosti tasapainossa itsestään tuossa tolpan päällä, enkä ole saanut sitä vielä kertaakaan tippumaan pöytää heiluttamalla. Ainoastaan kerran se on tippunut, mutta se oli ihan omaa syytäni, sillä kiskoin kaiuttimen virtajohtoa, vaikka piti kiskoa jotain muuta johtoa.

Sekä kuulokkeet että kipukoukku ovat kätevästi käden ulottuvilla. Onneksi kipukoukulle on nykyään todella harvoin tarvetta.


Muutokset työpöydän alla


Nykyään jaloille on paljon paremmin tilaa, koska tietokoneen alla ei ole enää laatikosto vaan pöytä. Pöytä on tuttavan vanha tv-taso, joka sai nyt uuden elämän tietokonepöytänä.

Kaipailemaani stressipalloa jaloille ei ole löytynyt, mutta sen sijaan keksin sijoittaa piikkimaton jalkojeni alle. Piikit aktivoivat ja hierovat ihanasti jalkapohjia. Lisäksi piikkimatto toimii hyvänä miehen karkottimena, sillä hän ei pidä piikeistä, joten hän ei sitten myöskään viihdy tietokoneellani.


Pupu vartioi edelleen ahkerasti työskentelyäni, ja tietokoneessa on tällä hetkellä muistutus luovuusprosessin kulusta:
1. Tämä on mahtavaa
2. Tämä on vaikeaa
3. Tämä on paskaa
4. Minä olen paska
5. Tämä voikin olla ok
6. Tämä on mahtavaa

Seisomatyöpiste matkoilla


Olin tuossa hiljattain hetken poissa kotoa, ja yritin kovasti tehdä töitä pöydän ääressä istuen, mutta ei siitä tullut mitään. Oli pakko päästä seisomaan.

Onneksi kohteessa keittiötaso oli juuri oikealla korkeudella kirjoittamista varten. Asettelin siis työpisteeni siihen raivattuani ensin tietokoneen, näppäimistön ja hiirimaton mentävän kolon.


Tietokoneen alle korokkeeksi löysin toivelaulukirjoja. On tärkeätä ergonomian kannalta, että näytön yläreuna on silmien korkeudella, ettei katse ja sen myötä pää ole kääntyneenä alaspäin.


Jaloille ei tässä ratkaisussa valitettavasti ollut tilaa. Välillä notkuin satulatuolin päällä, mutta pääasiassa minulla oli jalkojeni alla piikkimatto. Se ei näköjään kuitenkaan ollut kuvanottohetkellä paikalla.

Huomaa tärkeät yksityiskohdat. Oikealla on uuni ja vasemmassa alakulmassa viinikaappi. Kuvan ulkopuolelle jää vielä tietokoneen yläpuolella oleva viinakaappi. Eikös ne ole ne tärkeimmät mitä kukin tarvitsee työpisteelleen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti