Miten välttää epäonnistuminen

Mitä on epäonnistuminen?

Kaikki ovat joskus epäonnistuneet. Olet opetellut uutta asiaa, eikä se olekaan sujunut heti. Helppona esimerkkinä kävelemään oppiminen. Tuskin opit sitä ensiyrittämällä. Entä oliko se epäonnistuminen, jos kuitenkin jatkoit niin kauan kunnes opit asian? Minusta ei.

Epäonnistuminen on mielestäni sitä, kun luovutat ja lopetat yrittämisen. Siksi käytän epäonnistumisen sijaan termejä kaatuminen ja kompuroiminen, koska ne ovat hetkessä ohi olevia tilanteita eivätkä pysyviä olotiloja tai ominaisuuksia.

Miten reagoida epäonnistumiseen?

Kuvitellaan tilanne, jossa yrität opetalla jotain uutta tapaa. Otetaan kärjistetty esimerkki: haluat harrastaa liikuntaa päivittäin. Sinulla on suunnitelma ja tavoite, ja sitten mokaat. Joku päivä liikunta jää väliin. Mitä sitten tapahtuu?

Heitätkö pyyhkeen kehään ja toteat, ettei tästä tule mitään. Yksi väliin jäänyt liikuntapäivä todisti sen. Sinusta ei yksinkertaisesti ole tähän.

Kuulostaako tutulta? Entä kuulostaako se hölmöltä? Minusta ainakin kuulostaa nyt, kun kirjoitin sen. Kuitenkin monesti olen itsekin ajatellut noin. Olen aloittanut uuden ruokavalion, olen kompuroinut tai kaatunut kerran ja luovuttanut samantien. Yksi ’epäonnistuminen’ mielestäni selvästi todisti, etten tule onnistumaan pitkälläkään tähtäimellä. Turha siis edes yrittää.

Miten välttää epäonnistuminen?

Ensinnäkin mieti, onko asettamasi tavoite oikeasti sitä mitä nyt haluat?
Entä miten haluat sitä?
Oletko nyt aivan varma, että uuden liikunnallisemman elämäntavan oppimiseksi sinun on aivan pakko harrastaa liikuntaa joka ikinen päivä?

Itse en enää usko, että joko tai -mentaliteetti toimii pidemmällä tähtäimellä. Joka päivä liikuntaa on hieno tavoite, mutta ei realistinen, jollet sitten laske liikunnaksi myös esimerkiksi 20 minuutin kevyttä kävelylenkkiä, tai vaikka vain lyhyttä venyttelytuokiota.

Mitä tapahtuisi, jos laskisit hieman vaatimustasoasi? Mitä jos voisit onnistua helpommin ja pienemmällä vaivalla? Voisivatko pienet onnistumiset jopa motivoida paremmin kuin jatkuva mollaaminen epäonnistumisista?

Mitä tehdä, jos kuitenkin epäonnistuu?

Jos retkahdat, retkahdat. Ei siinä sen kummempaa. Älä anna asialle suurempaa painoarvoa kuin sillä oikeasti on. Jos kyse on vain yhdestä ateriasta, ei sillä oikeasti edes ole suurta merkitystä. Sitten vain jatkat seuraavasta ateriasta parempaa linjaa.

Retkahtaminen ei haittaa! Mutta maahan makaamaan jääminen ja omassa itsesäälissä rypeminen haittaa.

Älä jää tuleen makaamaan

Olen nähnyt vierestä, kun ihmiset kaaduttuaan jäävät maahan makaamaan ja piiloutuvat muiden katseilta itsesäälin peittoon.

Mitä jos vain hyväksyisit sen, että välillä saattaa kompuroida tai jopa kaatua, mutta sitten voi aina nousta pystyyn ja jatkaa matkaa. Ethän jää maahan makaamaan silloinkaan, jos liukastut talvella. Nouset mahdollisimman pian ylös ja varmistat, ettei kukaan vain nähnyt, ja jatkat matkaa. Miksi asia on eri, kun kyse on uusien terveellisempien elintapojen opettelusta? Miksi me silloin jäämme maahan makaamaan?

Jos et pääse yksin ylös, pyydä apua. Avun pyytäminen ei ole häpeä. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Anna muille mahdollisuus auttaa sinua. Auttaminen ilahduttaa avun antajaakin. Älä vie muilta pois mahdollisuutta siihen iloon.

Joskus voi olla tarpeen purkaa pahaa oloa suremalla tai raivoamalla. Se on ok. Mutta jatkathan sitten taas matkaa eteenpäin. Huonoja päiviä tulee itse kullekin, mutta yksi huono päivä ei tarkoita, että seuraavastakin tulee automaattisesti huono.

Sinä itse luot oman elämäsi. Aina tulee uusi mahdollisuus, uusi ateria, uusi päivä.

Toivon sinulle voimia omien tavoitteidesi ja unelmiesi tavoittelussa!



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.