Marika kysyy:
Tuntuu, ettei aika meinaa millään riittää kaikkeen tarpeelliseen tai edes välttämättömään kiireisen lapsiperhearjen ja työssä käynnin keskellä. Olen joutunut ihan tosissani tekemään töitä sen eteen, että olen pyrkinyt karsimaan kaiken turhan pois ja priorisoimaan tärkeitäkin asioita. Oman hyvinvoinnin ylläpitoon on ollut pakko raivata aikaa. Onneksi sen näkee jo melko nopeasti, että tämä kaikki tuottaa tulosta.
Tällä hetkellä pohdin sitä, miten ”kaikki leviää käsiin” kun lapset sairastuvat. Miten saisin ylläpidettyä silloinkin terveellisen syömisen ja edes jonkinlaisen liikunnan ja kodin ylläpidon, ettei sairastelun jälkeen olisi isoa urakkaa laittaa kaikkea taas kuntoon?
Millä oikeudella vastaan
On myönnettävä, etten vastannut viestiin välittömästi. Koin ilmeisesti riittämättömyyttä vastatakseni, sillä minulla ei ole omia lapsia, eikä siten myöskään omakohtaista kokemusta mainitusta tilanteesta.
Onnekseni olin paremmassa mielentilassa, kun seuraavan kerran luin kysymyksen, sillä tajusin, että voin kysyä ystävältäni, jolla on kaksi lasta, onko hän samaa mieltä kanssani neuvosta, jonka aioin antaa.
Kun ystäväni antoi tismalleen saman neuvon, uskalsin kertoa sen Marikalle ja nyt myös sinulle.
Pieniä onnistumisia
Kun lapset sairastuvat, on poikkeustilanne. Poikkeustilanteissa ei ole edes mahdollista toimia samoin kuin normaalitilanteissa, jos nyt mitään tilannetta voi oikeasti normaaliksi kutsua.
Ystäväni, kahden lapsen äiti, kertoi, että hän pyrkii poikkeustilanteissa pitämään itsensä ’ruodussa’ muutaman kiintopisteen avulla. Nämä kiintopisteet voivat olla esimerkiksi keskittyminen riittävään veden juontiin ja siihen, että syö edes jotain vihreää päivän aikana, ja se riittää. Näistä pienistä asioista hän saa itselleen onnistumisen tunteen poikkeustilanteessa, jolloin ei tule tunnetta kaiken leviämisestä käsiin.
Älä odota normaalia, kun tilanne ei ole normaali
Kun mietin itseäni ja omaa käyttäytymistäni sairaana, joudun toteamaan, etten minäkään toimi normaalisti silloin, eikä kukaan sellaista odotakaan.
Voi olla, että poikkeustilanteessa viikkosiivous jää väliin. Ehkä joudut pitämään viikon vapaata kodin ulkopuolella tehtävästä liikunnasta. Ehkä tulee syötyä normaalia enemmän eineksiä, tai pelkästään eineksiä. Ehkä pyykkivuori ehtii kasvaa normaalia isommaksi. Mutta kaikki se on ok. On vain todettava ja hyväksyttävä, että nyt on poikkeustilanne.
Hyväksy se, että kaikkea ei ehdi eikä voi ehtiä joka päivä. Teet vain parhaasi. Se riittää.
Kun olet tehnyt parhaasi kunkin päivän olosuhteissa, voit olla joka päivä tyytyväinen itseesi. Hyvinä päivinä parhaasi vain riittää pidemmälle kuin huonompina päivinä. Se vain on hyväksyttävä.
Elämä jatkuu
Toisaalta jäin miettimään Marikan kysymyksestä, mikä on se ’iso urakka’, joka odottaa sairastelun jälkeen. Mitä jos vain ajattelet, että jatkat siitä mihin jäit.
Et voi kiriä kiinni menetettyä aikaa, eikä se ole tarkoituskaan. Mitä jos vain jatkat matkaa? Sitten se ei olisi iso urakka, sillä se olisi vain seuraava askel eteenpäin.
Ole armollinen itsellesi
Muista olla armollinen itseäsi kohtaan poikkeustilanteissa, oli se sitten lasten, puolison tai oma sairastuminen, tai mikä tahansa. Elämää ei ole tarkoitus suorittaa täydellisesti, vaan siitä on tarkoitus nauttia kukin omalla tavallaan ja tyylillään.
Myös poikkeustilanteista on mahdollista löytää jotain hyvää ja jopa nauttia niistä. Kipeänä esimerkiksi voi kerrankin oikein luvan kanssa viettää koko päivän sängynpohjalla tai katsoa koko päivän telkkaria.
Omaan arkeen satunnainen sairastelu ainakin tuo vaihtelua. En tietenkään odota ja toivo sairastumista, mutta en myöskään märehdi sitä sen sattuessa. Sitten nautitaan siitä tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla.
Poikkeustilanteessa lohtua tuo myös ajatus, että sen jälkeen arkikin tuntuu luksukselta.
Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti