Ei minua kiire vaivaa vaan ennemminkin saamattomuus ja sen jälkeen ajanpuute.
Olen jäänyt tähän älykännykkään koukkuun niin paljon, että se hallitsee mun vapaapäivääni. Ei siis työpäivinä, vaan ihan vapaapäivänä.
Jollen minä roiku Facebookissa niin sitten jossain muussa koukuttavassa paikassa kuten vaikkapa pelaamassa jotain karkkipeliä. Ja tämän aiheutti älykännykän maailma.
Silloin kun mulla ei ollut tätä älykännykkää, niin toki olin netissä silloin tällöin, mutta se oli läppärillä, joka on muutoin aina täysin virraton paitsi silloin kun se laitetaan päälle ja istutaan tovi sen edessä.
Mulla ei sitten olekaan juuri muuta pahetta, joten siksi suon tämän itselleni. Mutta se kostautuu aina silloin kun pitäisi tehdä jotain fiksua kotona. Vaikkapa siivousta tai ulkoilua.
Eli summa summarum..
On vain otettava itseä niskasta kiinni ja asetettava yhtä tiukat rajat itselleni kuin mitä laitetaan pienille lapsille. Ei tässä muu auta.
Taas koukussa
Makoilen riippumatossa parvekkeella puhelin kädessä. Ranteisiin ja sormiin sattuu, niska jumittaa ja varpaita palelee. Vessahätä on ollut jo jonkin aikaa ja nälkäkin kurnii vatsassa. Olin suunnitellut illalle joogaa ja ruoanlaittoa, mutta toisin kävi. En vain saanut lopetettua ja laskettua puhelinta kädestäni.
Edellinen vastaava tilanne oli kesällä 2016, mutta onneksi kesti vain muutaman päivän kunnes kyllästyin Marvel Puzzle Questiin. Vuonna 2014 innostuin Tetriksestä ja 2013 pelasin hetken Temple Runia. Kesällä 2011 hetkellisen riippuvuuden aiheutti Angry Birds. Minusta on jopa hieman pelottavaa ajatella, kuinka hyvin muistan ajankohdat ja mitä milloinkin pelasin.
Yleensä minun on ollut helppo perustella itselleni, miksi en halua käyttää kallisarvoista vapaa-aikaani pelien parissa, mutta tällä kertaa tilanne alkoi näyttää todella pahalta. Yritin puhua itselleni, yritin maanitella ja yritin käskeä: Hei, sun piti joogata. Menisit nyt ainakin suihkuun. Sun on ihan pakko syödä. Kati, sun pitää mennä nukkumaan! Lopeta!
Kun tartuin töissäkin puhelimeen tauoilla, totesin tilanteen olevan todella paha. Olin koukussa. Mutta toki juuri se on mobiilipeleissä ideanakin, että ne saavat pelaajan koukkuun.
Mihin haluat aikasi käyttää?
Riippuvuus ei ole koskaan hyvä asia. Onneksi todellisuus on aina ennemmin tai myöhemmin voittanut omassa elämässäni virtuaalitodellisuuden. Yleensä pääsen koukusta irti ihan vain sillä, että kysyn itseltäni, onko tämä sellainen asia, johon haluan aikani käyttää. Pelien ja sosiaalisen median kohdalla vastaus on aina tähän mennessä ollut ei, en halua. Elämässäni on tärkeämpiä asioita.
Saadaksesi itsesi mahdollisimman pian kuriin, voit yrittää pysäyttää hulluuden näiden kysymysten avulla:
- Saatko oikeasti nautintoa älykännykän kanssa viettämästäsi ajasta?
- Onko se toiminta (facebook, pelit yms.) oikeasti sitä, miten haluat vapaa-aikasi viettää?
- Voisiko olla jotain muuta, josta nauttisit enemmän ja joka toisi enemmän hyvinvointia ja iloa elämääsi?
- Perheenjäseniä?
- Ystäviä?
- Muita harrastuksia?
- Ulkoilua?
- Liikuntaa?
- Kirjallisuutta?
- Opiskelua?
- Käsitöitä?
- Maalausta?
- Museoita?
- Musiikkia?
Jos oikeasti nautit ajastasi puhelimella, voithan käyttää sitä ikään kuin palkintona: Saat pelata jonkun tietyn ajan, kunhan olet ensin tehnyt jotain, mitä vaikka normaalisti lykkäät.
Applikaatio todellisuuden toteamiseen
Jos sinulla on käytössä iOS-puhelin, Moment -applikaatio toimii loistavana ajankäytön seurantavälineenä, sillä se kertoo kaunistelematta kuinka paljon olet viettänyt aikaa puhelimellasi.
Meillä ihmisillä on yleensä tapana joko liioitella tai vähätellä asioita, joten oikeiden lukujen näkeminen on aika herättävää.
Toisaalta tämänkin applikaation voi nähdä pelinä. Sen tavoite tosin on päinvastainen muihin peleihin nähden. Jotta voittaisit tässä 'pelissä', sinun tulisi viettää mahdollisimman vähän aikaa puhelimellasi.
Ei rajoittamalla vaan aktiivisesti valitsemalla
En ensisijaisesti lähtisi vetämään rajoja, vaan etsimään sitä, miten sinä oikeasti haluat vapaa-aikasi viettää.
Lisäksi rajoja on helppo venyttää, jos ei kukaan tai mikään pakota niitä noudattamaan. Töissä tauko onneksi loppuu joskus, mutta kotona ei mikään pakota lopettamaan. Minun tapauksessani ainakin on parempi olla lainkaan aloittamatta.
Tai sitten voit asettaa ajastimen. Saat tehdä jotain vaikka 15 minuuttia eli kahvitauon verran. Sitten on lopetettava. Ainakin tältä kerralta, jos ei jopa lopullisesti.
Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti