Ei edes auta vaikka kyseessä olisi erittäin tuttu toiminta, kuten minulle tämä jokaviikkoinen viikkokirjeen kirjoitus. Silti aloituskynnys saattaa nousta korkeaksi.
Miten aloittaa kirjoittaminen?
Jotkut kutsuvat aloituskynnystä kirjoittamisessa tyhjän paperin kammoksi tai kirjoittajan blokiksi. Minulle kuitenkin suurin kynnys on siinä, että raahaudun tietokoneen ääreen ja avaan oikean ohjelman kirjoittamista varten. Saatuani itseni siihen pisteeseen, saan kyllä tekstiä aikaan, sillä en aseta sille laatuvaatimuksia.
Alkuun teksti on yleensä suoraan sanottuna paskaa. Suollan vain sanoja näytölle ja kirjoitan eteenpäin, vaikka lauseessa ei olisi mitään järkeä tai tulisi liuta kirjoitusvirheitä. Kirjoitan, kirjoitan ja vain kirjoitan eteenpäin, vaikka tulisi mitä.
Editointi tehdään myöhemmin. Ensimmäisessä kirjoitusvaiheessa on vain tarkoitus saada jotain raakamateriaalia aikaiseksi, josta voi sitten alkaa muokata mestariteosta, tai edes kelvollista tekstiä.
Miten aloittaa tuttu asia?
Kun kyse on tutusta usein toistuvasta asiasta, on yleensä helppo keksiä, miten päästä alkuun.
Jos mietit nyt jotain toimintaa, jonka teet toistuvasti, tai haluaisit tehdä toistuvasti, mitä voisit tehdä madaltaaksesi aloituskynnystä itsellesi?
Minun maantasalle madallettu kynnykseni, jonka yli pääsen vaikka ryömimällä, on, että kirjoitan edes jotain. Luonnosvaiheen jälkeisissä editoinneissa voin sitten poistaa, lisätä ja muokata. Mutta jotta pääsen siihen vaiheeseen, on teos jotenkin saatava alulle.
Miten aloittaa uusi asia?
Miten päästä alkuun jossain uudessa, ehkä jopa ainutkertaisessa asiassa, kun et välttämättä edes tiedä mitä tehdä.
Silloin kannattaa aloittaa miettimällä, mikä on pienin mahdollinen asia, jonka voit tehdä ensimmäiseksi.
Mikä on pienin askel, joka sinusta tuntuu mahdolliselta otettavaksi?
Lopeta itsesi sabotointi
Yleensä, jos en saa jotain aloitettua, se johtuu siitä, että odotan itseltäni liikoja. Ajattelen, että pitää saada kerralla valmista tai olla kaikki kysymykset ratkaistuna ja asiat päätettynä ennen kuin edes aloittaa.
Kun hukutan itseni kohtuuttomiin odotuksiin, voin olla varma, etten saa aloitettua. Sitten sätin itseäni aloitekyvyttömyydestä, laiskuudesta, lykkäämisestä ja milloin mistäkin.
Madalla aloituskynnystä
Jos vain aloittaa, monesti pääseekin vauhtiin ja saa jatkettua helposti.
Kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin aikaodotuksesta.
Jos asetat itsellesi tavoitteeksi kävellä tunnin lenkin, voi olla, että työpäivän jälkeen tunti tuntuukin jo aivan mahdottomalta aikauhraukselta, etkä lopulta lähde lainkaan lenkille.
Mitä jos päättäisitkin kävellä vain 5 minuuttia? Tai 15 minuuttia? Tai vaikka vain talon ympäri? Erittäin suurella todennäköisyydellä ulos päästyäsi päätätkin kävellä myös naapuritalon ympäri, ja ehkä vielä yhden tienmutkan lisää.
Tai voi olla, että oikeasti kävelet vain talon ympäri, ja mitä sitten. Sekin on parempi kuin ei mitään. Ehkä seuraavalla kerralla kävelet naapuritalonkin ympäri.
Aloita vain
Pääasia on, että aloitat. Madalla kynnystä niin matalaksi, että voit vaikka pyöriä sen yli.
Miksi turhaan vaatia itseltään jättiloikkaa. Kyllä sitä pienemmälläkin liikkeellä pääsee alkuun. Ensi kerralla ehkä jo konttaat ja sitä seuraavalla kerralla kävelet. Kuukauden päästä ehkä jo otat sen jättiloikan helposti ja kevyesti sen enempää miettimättä.
Mutta sitä ennen sinun on vain aloitettava. Madalla kynnystä niin kauan kunnes saat aloitettua.
Tee se - aloita!
Päästyäni tähän vaiheeseen tekstiä, olen kirjoittanut luonnosta 10 minuuttia. Oliko vaikeata aloittaa? Kyllä, oli jälleen kerran todella vaikeata. Mutta lopulta tein sen ja olen jälleen kerran ylpeä itsestäni, kun pääsin kynnyksen yli.
Jos ei aloita, ei voi koskaan saavuttaa mitään, ja minä ainakin haluan saavuttaa vielä monia asioita elämässäni. Uskon, että sinäkin.
Aloita. Kerran se vain kirpaisee. Ok, se oli vale, sillä se saattaa kirpaista joka kerta kun aloitat, mutta se kirpaisee vain alussa, ja todella lyhyen aikaa. Kun pääset vauhtiin, unohdat, että oli vaikeata aloittaa.
Se myös helpottuu ajan myötä. Ainakin jossain asioissa. Tai ainakin kerrytät kokemusta, että siitä selviää hengissä. Kokemuksen tuoman varmuuden myötä aloittaminen voi olla helpompaa joka kerta.
Vaikka aloittaminen ei helpottuisi, ei se tarkoita sitä, etteikö kynnyksen yli raahautuminen kannattaisi - joka kerta.
Aloittamiskynnyksen ylittämisessä auttaa myös loistava viiden sekunnin sääntö. Kannattaa myös tarkistaa, että olet pilkkonut tavoitteesi sopivan kokoisiin, helposti lähestyttäviin palasiin.
Mitä aloitat seuraavaksi?
Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti