Olen tehnyt kyseistä tai vastaavaa harjoitusta jo useamman kerran, mutta nyt vasta otin sen säännölliseen ohjelmaani.
Aikaisemmin tuo harjoitus on jotenkin lannistanut. En ymmärtänyt, miksi ihmeessä ajattelisin omaa unelmaelämääni. Eikö siitä vain masennu, kun ei sitä kuitenkaan erittäin todennäköisesti voi saavuttaa.
Kuitenkin jos vaihtoehtoisesti lähden epäuskoni takia pienentämään unelmaani sellaiseksi, että koen sen voivani saavuttaa, se ei ole enää unelmani, eikä se siten inspiroi.
Iloinen jälleenkohtaaminen
Viimeisin kohtaaminen tuon harjoituksen kanssa oli pari kuukautta takaperin Varapuun valmennuksessa, jossa kehotettiin jatkamaan harjoituksen tekoa kerran kuussa. Kerrankin olin kuuliainen ja merkitsin harjoituksen kalenteriini neljän viikon päähän, jotta muistaisin tehdä sen.
Tehtyäni harjoituksen ensimmäisen kerran kotona valmennuksen jälkeen tuntui kuin olisin vihdoin oivaltanut, mistä koko harjoituksessa on kyse. Merkitsin sen jälleen kalenteriini neljän viikon päähän, mutta tehtyäni sen nyt kaksi kertaa neljän viikon välein tuntuu tuo aikaväli liian harvalta.
Haluan ehdottomasti miettiä unelmaelämääni useammin, kun nyt olen vihdoin tajunnut, mistä tuossa harjoituksessa on kyse. Seuraavaksi kokeilen tehdä harjoitusta viikon välein, kunnes asiat alkavat kunnolla hahmottua ja kirkastua ja viikon väli alkaa tuntua liian tiheältä.
Harjoituksen toistamisessa on se idea, että huomaat, mitkä toiveet pysyvät. Pikku hiljaa alat löytää sen, mitä oikeasti syvällä sisimmässäsi haluat. Alat huomata paremmin tilaisuuksia, joissa voit ottaa askeleita oikeaan suuntaan.
Toki joskus tulee otettua harha-askeleita tai tulee takapakkia, mutta siitä ei tule lannistua. Se on oppimisenpaikka, jotta jatkossa olet vielä varmempi siitä, mikä on oikea suunta.
Olen jo matkalla
Tehtyäni tuon harjoituksen nyt kolme kertaa kahden kuukauden aikana oivalsin, että olen jo edennyt kohti unelmaelämääni. En ole vielä päässyt unelmaani, mutta olen päässyt lähemmäksi sitä, ja tajusin, että se on tämän harjoituksen idea ja voima ja siksi haluan nyt ehdottomasti jatkaa sen tekoa säännöllisesti. Ehkä jatkossa muutoksia parempaan tapahtuu vielä joutuisammin.
Muistan vielä aiempina vuosina kirjoittamiani tekstejä unelmaelämästäni ja yllätyin kuinka samanlaisena näen yhä edelleen unelmaelämäni. Voisi kuvitella unelmien muuttuvan, kun elämäntilanteet muuttuvat, mutta monet asiat ovat kuitenkin pysyneet samana vuosien varrella harjoitusta tehdessä.
Oikeat suuntaviivat
Toki jotkut unelman yksityiskohdat muuttuvat ja jotkut asiat tarkentuvat. Viimeksi harjoitusta tehdessäni epäröin miettiessäni kodistani näkyvää maisemaa. Halusin kirjoittaa merinäköalalla, mutta mietin, että kaipa se voisi olla järvikin. Että miksi sen täytyy olla meri. Hetken epäröityäni päätin kirjoittaa järvi- tai merimaisemalla, mutta heti sen kirjoitettuani alkoi tuntua pahalta ja vedin järvivaihtoehdon äkkiä yli. Sitten pystyin taas jatkamaan unelmaelämäni kuvailua.
Ilmeisesti unelmani on merimaisema, vaikka järjellä ajateltuna minulle kelpaisi tai riittäisi järvimaisemakin. Mutta kyllähän nuokin sanat, miten asiasta nyt kirjoitan, paljastavat, että koen järven olevan tyytymistä, eikä unelmaelämä ole tyytymistä. Jostain sisältäni kumpuaa halu merimaisemaan, mitä en pysty järjellä selittämään. Jokin vain vetää merta kohden, ja nyt kun ajattelen elämääni, niin kyllä minulla on parempi olo meren läheisyydessä kuin sisämaassa. Merimaisema tuntuu oikealta.
Älä odota, vaan tee nyt, mitä voit
Toinen iso oivallus oli, että vaikka unelmaelämäni puitteet ovat hulppeat, se ei estä minua toteuttamasta unelmaelämäni toimintoja jo nyt, vaikkakin sitten vaatimattomimmissa olosuhteissa. Siten pääsen välittömästi toteuttamaan ainakin osia unelmaelämästäni.
Unelmassani aloitan aamuni joogalla isolla lämmitetyllä terassilla samalla merimaisemaa ihaillen.
Edelleen unelmoin päivieni aloittamisesta joogalla, vaikka fakta on, että useimmat aamuni aloitan nykyään joogalla. Olen vihdoin toteuttanut sen osan unelmastani. Siihen meni vuosia, mutta nyt se on todellisuutta.
Siitä lähtien kun aloitin joogan harrastamisen vuonna 2010, haaveilin, että joskus aloittaisin aamuni joogalla. Vuodet kuluivat eikä asialle tapahtunut mitään. Ensin en kokenut, että osaamiseni olisi mahdollistanut sen kotona tehtäväksi ja aikatauluni eivät antaneet myöden käydä aamuisin kodin ulkopuolella ohjauksessa.
Sitten kun nettipalvelut mahdollistivat ohjauksen missä tahansa, minulla ei ollut kotonani tarvittavia puitteita. Joko ei ollut tilaa tai jos oli tilaa, ei ollut omaa rauhaa.
Lopulta sain tarvittavat puitteet eli riittävän ison asunnon ja oman rauhan. Sisustin olohuoneeni siten, että keskelle lattiaa jäi iso tyhjä tila. Esittelen sen vieraille tanssilattiana (missä tarkoituksessa sitä toki myös käytän), mutta ensisijainen idea tyhjässä tilassa on, että mahdun levittämään siihen joogamaton ja ojentamaan kädet ja jalat joka suuntaan ilman että tarvitsee varoa mitään.
Nyt joogaan melkein joka aamu. Minulla ei ole merimaisemaa, mutta aika lailla kaikki muu minulla on unelmani siitä osasta. Lisäksi voin tarvittaessa sulkea silmäni ja kuvitella maiseman. Mutta tuossa asiassahan pääasia on tekemisessä. Miksi odottaisin sitä unelmien asuntoa isolla terassilla ja merimaisemalla, kun voin toteuttaa unelmani jo nyt joka aamu tämänhetkisessä elämäntilanteessani.
Nauti siitä, mitä sinulla on
Toinen asia, josta muistan haaveilleeni aiempina vuosina, oli vaatehuone. Unelmassani vaatehuoneessani on kattoikkuna, meikkipöytä ja se on niin suuri, että siellä on ilo valmistautua päivään ja pukeutua.
Nykyään minulla on vaatehuone! On ollut jo viimeiset kolme vuotta ja rakastan sitä.
Tänä keväänä olen vielä siivonnut sitä rankalla kädellä, joten nyt se alkaa vihdoin myös olla sellainen, että sinne on ilo mennä. Vaatteet ovat siististi järjestyksessä ja vaatevarastoni alkaa pikkuhiljaa olla nautinnollinen, eli vaatteet ovat sellaisia, joista tykkään ja joissa on hyvä olla. Tavoitteena on saada siivottua kaikki ylimääräinen, ahdistava ja epämukava pois.
Kattoikkunaa ei ole eikä tule tähän asuntoon, mutta ehkä kun lamppu palaa, voin ostaa kirkkaamman version tilalle.
Valmistaudu unelmaelämääsi
Olen itseasiassa todennut, että mitä enemmän karsin ja siivoan, sitä enemmän viihdyn kodissani. Unelmassanikin kotini on siisti. Kaikelle on paikka ja löydän kaiken tarvittaessa. Eikä minun tarvitse odottaa unelma-asuntoani sen saavuttaakseni.
Jos en nyt opettele uusia tapoja toimia maallisen omaisuuteni kanssa, ei muutos tapahdu silmänräpäyksessä, vaikka siirtäisin tämän kaiken huomenna unelmakämppääni. Ei muutto ole avain siistimpään elintapaan. Todennäköisesti samat kasat kertyisivät edelleen keittiön pöydälle.
Haluttu elintapa on opeteltava nyt tässä hetkessä. Kun teen tästä kodista viihtyisän ja siistin ja luon kaikelle oman paikkansa, voin vain siirtää ne toimintatavat joku päivä unelma-asuntooni.
Viisiminuuttisilla voit saada valtavan muutoksen aikaan
Juon joka aamu vastajauhetuista pavuista valmistettua kahvia. Mielestäni se makunautinto verrattuna suodatinkahviin on siihen kuluvan muutaman minuutin arvoinen.
Tuollaisilla pienillä asioilla olen lähtenyt rakentamaan unelmaelämääni. Etenen kohti unelmaani pienin askelin, mutta etenen. Itseasiassa joka päivä kirjaimellisesti vähintään viiden minuutin ajan, sillä käytän joka päivä vähintään viisi minuuttia karsimiseen. Tällä hetkellä työn alla ovat epämääräiset paperikasat. Voin myöntää suoraan, että ne ahdistavat, mutta kun pilkon työn viiteen minuuttiin päivässä, pystyn siihen.
Etenen kohti unelmaani aktiivisesti vähintään viisi minuuttia päivässä ja päiväni koostuu jo monesta unelmaviisiminuuttisesta.
Ehkä jonain päivänä päiväni kaikki viisiminuuttiset ovat unelmaelämääni.
Olisiko sinun aika ottaa ensimmäinen viisiminuuttinen nyt ja tehdä unelmaelämäharjoitus. Viisi minuuttia on niin lyhyt aika, että väitän sen löytyvän jokaiselta.
Kun vain uskallat valjastaa viisi minuuttia unelmointiin säännöllisesti, vaikutus elämääsi voi olla maaginen. Uskallatko kokeilla?
Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti